Eräänä kesänä menin lasten kanssa syntymäkotiini juhannusta viettämään. Sinne oli jo kerääntynyt sisaria perheineen. Porukkaa oli kun meitä sisaruksia on 6 ja siihen siipat ja lapset päälle. Talo sijaitsi ja sijaitsee vieläkin loivan rinteen yläpäässä. Rinne laskee jokeen. - Tarina alkaa; Ajoin senaikaisen japsini kanssa pihaan ja paras paikka parkkeerata auto oli mielestäni talon päätytasanne. Auton nokka osoitti rinteeseen,  kohti jokea.

Joimme siinä kaikessa rauhassa kahvia, kun yht'äkkiä silmäkulmasta näin, että jokin vilahti ulkona. Mikähän se oli, ja sanoin siitä muillekin. Vedinkö minä käsijarrun päälle? Auto lähti liikkeelle, kiljaisin ja syöksyin ulos muut perässä. Siellähän se auto liikkui hiljalleen kohti jokea. Juoksin henkikurkussa autoa kiinni ja samalla ehdin miettiä, että miten sen pysäytän. Hyppään alle, päätin. Eihän se käy, yritän avata oven ja kääntää rattia. Kilpajuoksu jatkui muutamia metrejä, sitten auton vauhti rupesi hiljenemään ja lopuksi se pysähtyi kokonaan. Rinteessä oli onneksi sen verran tasaista kohtaa, että se pysäytti auton.

Ajoin auton parempaan paikkaan, ei rinteeseen vaan tasamaalle ja käsijarru päälle. Kyllä siinä riitti naurua juhannukseksi, ja kyllä se itseäkin nauratti kun mielikuvissa näin koko porukan juoksevan autoa kiinni!