Pyörittelin kuppia käsissäni. Ihailin kupin kokoa, sen siroutta ja kaunista kukkakuviota Onko leimaa? Jokin leima pohjassa on, mutta siitä ei saa selvää. Panin kupin takaisin koriin ja lähdin jatkamaan matkaa. Muutaman hyllyn ohitettuani, ajatus pyöri yhä kupeissa ja huomasin olevani taas kuppikorilla. Mitenkäs minä tähän jouduin? Laskin kupit, 6 kpl, hinta 10 senttiä kappale. Mitä ihmettä minä teen vadittomilla kupeilla? Pieniäkin ne ovat. Mihin minä ne panen? Kaappiin, täyttämään hyllyä?

Seisoin yhä kuppikorin vieressä. Halusin kupit, mutta mitä minä niillä teen? Aikani siinä jahkailtuani, keksin mielestäni hyvän idean. Ne pienet kaktukset voisi sijoittaa purkkeineen päivineen näihin kuppeihin, niin eivät olisi aina kumossa! Mihin vielä niitä voisi käyttää? No kyllä minä keksin niille käyttöä ja jos ei niin olkoon vaikka koristeina. Kohta olin kuuden pienen kupin omistaja ja käyttötarkoitus oli vieläkin epäselvä.

Tulin kotiin, kassissa kuusi vaditonta kahvikuppia. Johan tuolle nauraa kylän variksetkin.
Tässä ne kupit sitten ovat ja pienet kaktukset kurkkivat reunan yli;)