Kuka hipsii meijän mettässä?

metsa.gif


Oli varhainen aamu, metsä oli hiljainen, ei kuulunut lintujen laulua eikä koiran haukuntaa.

Sulkapäinen liikkuja ilmestyi metsäaukealle, partaansa punoen hän lähestyi koiraa, joka nukkui kuusen alla. Koira ei liikahtanut, ja liikkuja oikaisi itsensä sammaleelle. "Ei tule uni!" totesi ja nosti koiran syliinsä. "On aika herätä, voisit  vaikka haukkua oravia" ja passitti koiran metsään. "Ei kuulu mitään ääntä, eksyikö se?" Kului tuokio, ja koira kihnutti liikkujan jalkaa "Ei sinusta ole metsästyskoiraksi kun et osaa edes oravaa haukkua" liikkuja puheli koiralle "paras kun oikaiset itsesi uudelleen, minä vähän hipsin täällä metsässä aikani kuluksi".

"Mikäs tämä on? Keneltä tämä on tänne metsään pudonnut" ihmetteli liikkuja ja nosti maasta hopeisen esineen. "En kyllä keksi, kenellä on niin kiire ollut, että on sen pudottanut" ja liikkuja raapi päätään.
"Tilu lilu leiiii, lilu tilu leiiii", kuului harpun soittoa.  "Onpa liruttelija aikaisin liikkeellä", liikkuja totesi ja katseli soittoniekan lähestymistä. "Ei voi olla totta, lemmittyni tulee myös. Onko heillä salainen tapaaminen? Kuinka minä olen häntä lempinyt ja hän kuuntelee tuollaisia lirutuksia. Voi minua!" ja liikkuja pakeni paikalta kyynelsilmin.

"Jaha, tapaaminen vain jatkuu!" ajatteli liikkuja palattuaan rauhoittuneena metsästä. "Siinäpä olette, minulla on ainakin nälkä!" ja lähti tuimin askelin hakemaan ruokaa. Kohta liikkuja palasikin, uima-asussa ja iso tonnikala sylissä. "Lemmittyni, onko sinulla nälkä?" huuteli liikkuja. "Oi rakkaani, olinkin juuri tulossa tapaamaan sinua, mutta täytyi ensin sopia soittoesityksestä" lemmitty sanoi "ja sitten sinä otit jalat allesi, missä sinä olit armaani?" "Sitäkö se vain olikin, soittoesityksestä sopimista. Ja minä hölmö luulin, että lemmittyni lempii toista", liikkujan sydän oli pakahtua, niin helpottunut hän oli.