Keskikesät olivat pahimpia. Taas nuha? Lähipiirissä ei ollut ketään, jolla olisi ollut samantapaisia oireita kesällä. Aurinkoihottumaa oli kyllä parilla siskolla. Itselläni nenä vuoti, silmät vetistivät ja olivat turvoksissa, aivastutti. Oireet eivät olleet kovin voimakkaat, mutta kiusalliset, ja pidin sitä vain kesänuhana vuosikausia.

Oli talvi, iho oli kumman kuiva ja karhea. Sitten alkoi kutina, sitä oli käsissä, jaloissa, koko ruumiissa. Yöllä kynsin itseni melkein verille. Varasin ajan ihotautilääkärille, joka lakoonisesti totesi: "kutina lähtee kynsimällä, se on jotain vaateihottumaa". Kynsi itseäs ja lähdin hyvästejä sanomatta. Ei mitään tutkimista ja kokeita.

Oireet pahenivat, se vaikutti työhönkin, koska yöllä en saanut nukuttua kunnolla. Sitten hakeuduin työterveyslääkärille. Hän kuunteli kertomukseni ja määräsi ihotautilääkärin vastaanotolle, tarkempaan tutkimukseen. Sanoin, että olen jo käynyt ihotautilääkärillä ja kerroin minkälaisen vastaanoton olin siellä saanut. Työterveyslääkäri epäili alunalkaen allergiaa. Nyt oli vain nopeasti saatava testit, mutta miten, keskussairaalan jonot olivat 1/2-1 vuotta.

Otin yhteyttä veljen perheeseen, joka asui Oulussa. Veljen vaimo oli sairaanhoitaja ja hän sai varattua vastaanottoajan yksityiseen lääkärikeskukseen seuraavalle viikolle. Lääkäri määräsi verikokeisiin ja allergiatesteihin, jotka tehtiin samalla käyntikerralla. Altistajia otettiin kaikesta mahdollisesta. Vuorokauden kuluttua testit tutkittiin ja allergia-aiheet paljastuivat. Vaikka oli talvi, kun testit otettiin, niin pujon allergiareaktio oli pitkälle yli muiden, toisena voimakkaana altistajana oli ruokahiiva.

Diaknoosina oli; pujon hoitamaton allergia oli altistanut muille allergioille. Lisäksi oli mahdollisuus, että uusia altistajia saattaisi tulla myöhäisemmässä vaiheessa. Leukosyytit olivat korkealla, ne on saatava laskemaan. Antihistamiini ja hiivattomat elintarvikkeet, olivat ensimmäinen hoito. Oireet vähenivät ja lopulta loppuivat lähes kokonaan tai sanotaanko, että ne olivat hallinnassa. Näin kului muutama vuosi.

Eräänä talvena oli kova flunssaepidemia, ja niinhän se iski minuunkin. Työterveyslääkäri määräsi penisiliinikuurin. Ehdin ottaa kuurista pari tablettia, kun työtoverit eräänä päivänä rupesivat katsomaan pidempään. Mitäs, saahan minua katsoa, mutta ei kaikkien tarvitse tollottaa yhtäaikaa. Kävin vessassa katsomassa, miltä minä nyt sitten näytän. Kasvot ja kaula olivat punaisten laikkujen peitossa. Soitin työterveyskeskukseen ja kerroin tilanteen, sieltä käskettiin heti lopettamaan penisiliinikuuri. Olin sitten allerginen penisiliinillekin.

Onneksi sulfa korvaa penisiliinin. Elintarvikkeissa ja varsinkin leivässä on hiivaa. Leivän korvasi nostattamaton rieska ja teeleipä. Aikaamyöten lopetin leivän syönnin lähes kokonaan. Joskus, kun saa nenäänsä tuoreen leivän hajun, olo on kaksijakoinen, otanko tai enkö ota? =)