Ei uskoisi, että ollaan talven kynnyksellä ja lokakuun loppu lähestyy. Ilmat ovat sateiset ja syksyn kirpeitä pakkaspäiviä ei ole pahemmin ollut.

Kävin tyttären kanssa kaupungissa. Matkan tarkoitus ja kauppa olivat selvillä, mutta kaupan löytäminen ja sinne pääseminen oli yhtä sekoilua. Uusia tieliittymiä ja tukittuja katuja, niitä oli ilmestynyt viimekäynnin jälkeen. Aikaa meillä oli, ettei siinä mitään, mutta meinasi tulla patti päähän, kun ei löytynyt tietä mistä sinne olisi päässyt. Palasimme välillä päätielle, sieltä näimme kauppaliikkeen, ja määrätietoisesti suunta kauppaan. Linnuntietä sinne olisikin ollut helppo mennä. Tie kierteli ja kaarteli eri suuntiin ja kohta olimme alittaneet maantien, risteys vastassa. Mihin nyt, vasemmalle vai oikealle? Valitsimme väärin ja kohta olimme taas ajokieltomerkin kohdalla. Palasimme risteykseen ja ajoimme toiseen suuntaan. Siellähän se kauppaliike oli! Syvä huokaus, kun sai auton parkkipaikalle.

Tavarat, joita olimme tulleet hakemaan löytyivät, onneksi. Lisäksi ostin tuikuille kivan kynttiläjalan, korkeutta 50 cm. 'Tätä minä olen aina hakenut' -perustelulla!

2008959.jpg