1409216.jpg
Erehdyin taas parturiin!

Tukka se kasvaa niin kuin heinä,
silmät on täynnä ripsiä.
Oiskohan aika, oiskohan aika
parturiin tästä hipsiä.
 
Kiipeän ylös parturin tuoliin,
häviän pyyheliinaan.
Katson peilistä pörröistä päätä,
tahtoisin karata Kiinaan.
 
Sakset korvan vieressä napsaa,
olo on oudon tapainen.
Iloitsen sentään mielessäin salaa,
etten ole karvanapainen.
 
Kun tukkaa on jäljellä enää vähän,
en tunne kuvaani lainkaan.
Miksi, oi miksi suostuin tähän,
mistä koko idean sainkaan?
 
Ensi kerralla annan sen kasvaa,
minä häviän hiusteni sisään.
Silloin varmaan saan rauhassa olla,
en törmää äitiin, en isään.
- Helakisa -