'Haluaako anoppi lähteä käymään Tuurissa' kuuluu vävyn ääni puhelimessa. 'Mihin aikaan te lähdette? Minun pitäs mennä pariksi tunniksi asioille, mutta kyllä minä voisin muuten lähteä.' 'Olemme jo matkalla, mutta pyörrämme takaisin.  Kun saat asiasi hoidettua, niin aja tänne niin lähdetään täältä.'
Tytär oli soitellut jo pariinkin otteeseen aikaisemmin, mutta en ollut kuullut puhelimen ääntä. Satuin vilkaisemaan puhelimen näyttöä jossain välissä ja näin soittajan ja soitin takaisin. Fiksusti tekivät kun palasivat odottamaan minua.

Myöhemmin päästiin sitten matkaan. Vettä satoi, mutta eipä se haitannut. Tunti, mikä matkaan suunnilleen kuluu, meni nopeasti ja kohta olimme pyrkimässä Keskisen kyläkaupan parkkialueelle. Moni muukin sinne yritti ja joutui meidän tavoin odottamaan. Kyllä oli autoja, matkailuautoista alkaen. Parkkipaikka löytyi ja sitten kipinkapia sisälle, ettei kovin kastuta.

Ensimmäiseksi menimme syömään. Kuka sitä tyhjällä vatsalla jaksaa monta tuntia? Syönnin jälkeen  lähdimme rauhassa ja ajankanssa kiertelemään tavarataloa. Tyttärellä oli joitain tavaroita, jotka hän halusi ostaa. Tärkeimpänä olivat tuvan verhot, joihin hän löysikin mukavan kankaan. Itse innostuin myös ostamaan ohutta kangasta, jolle tiesin käyttökohteen. Samoin parvekepöydän liinalle kiinnipitimet, jotka olivat hakusessa, mutta myyjän avulla nekin löytyivät.

Noille punaisille avokkaille on oma tarinansa miksi ne hankin. No mökillä vieraili isännän sukulaisia, ja perheen tyttären (7 v.) mielestä kaikilla tulee olla tuollaiset kengät. Oli niille jokin nimikin, mutta eihän se jäänyt mieleen. Koko perhe sitten saapasteli samallaisilla reikäisillä kengillä, ja tytär kysymään minulta, että miksi minulla ei ole sellaisia kenkiä. Lupasin ne hankkia joskus ja pitihan se sana pitää. Ei silti, hyvän tuntuiset nämä ovat jalkaan.

 

Elintarvikepuolelle mentäessä, on erillinen rakennuskompleksi, oli taas parkkipaikan hakemista. Vettä satoi, mutta näpsäisin kuvan komeasta rakennuksesta.

Kiertelyä ja tavarat jotka aioin ostaa löytyivät. Kuten kuvassa näkyy niin 'partaäijähän' se siinä virnistelee puolenkilon jogurttipurkin kyljessä. Samoin tarvitsin tilliä ja tuoretta kurkkua määrättyyn tarkoitukseen.

Viisi tuntia kului ja koko reissu oli ohitse. Vili ja Ada pyörivät ilosta ympyrää kun iskä ja äiskä tulivat kotiin. Samaan ilonpitoon pääsin minäkin. Tytär kiehautti kahvit ja sen jälkeen lähdin ajelemaan kotiin. Oli mukava päivä!